Vika voi olla välineessä

Olin viime viikon palkattomalla vapaalla. Matkustin ulkomaille ja otin mukaani vain tablettitietokoneen.  Se oli vakava virhe! Olin luvannut sukulaisilleni kertoa matkan vaiheista päivittäin.  En lainkaan tullut ajatelleeksi, miten hankalaa hipaisunäytöllä on kirjoittaa pidempiä tekstejä.  Miten monta kertaa matkan aikana ärisinkään puuttuvia, moninkertaistuneita tai vääriä kirjaimia, kirjoitustilan ponnahtamista pikkuruuduksi näytön yläkulmaan, näppäimistön jakautumista, valon syttymistä ja niin edelleen.  Tunsin sormeni  kömpelöiksi ja itseni kykenemättömäksi ohjaamaan käsieni liikettä.  Niinpä teksteistä tuli lyhyitä ja niihin jäi useita opettajaihmistä harmittavia virheitä. Paljon jäi kertomatta, kun hermo ei vain kestänyt jatkuvaa tekstin korjaamista ja moninkertaistunutta tekemisen vaivaa.

Jos aikuisen motivaatio laskee lähelle nollaa tarkoitukseen sopimattoman välineen takia, miten paljon enemmän välineen heikkous vaikuttaakaan lapsen innostuneisuuteen.  Kaikkea ei tarvitse psykologisoida ja viedä pintaa syvemmälle.  Oppimismotivaation esteet voivat löytyä ihan kouriin-, jopa sormenpäihintuntuvan konkreettisista asioista.  Vika ei välttämättä ole deprivoivissa kotioloissa, diagnosoitavissa oppimisvaikeuksissa tai persoonallisuuden kehittymisen häiriöissä.  Se voi olla silmukkaommelta tuottavassa ompelukoneessa, tylsässä taltassa, sotkevassa pyyhekumissa, lipsuvissa suksissa, vaikeaselkoisissa oppikirjoissa, takkuavissa tietokoneohjelmissa.  Kun oppimisen ja tekemisen halu lopahtaa, kannattaa ihan aluksi tarkistaa välineet.

Reissusta kotiin palattuani kiiruhdin aikailematta kunnon näppäimistön ääreen ja päästin sormeni tanssimaan.  Miten kevyttä ja helppoa!  Ajatus tuskin pysyi mukana, kun kynnet napsahtelivat kirjaimeen kirjaimen perään.  Välineellä on väliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

53 + = 58