Töitä omaan tahtiin

Luokkani teki viikon töitä omaan tahtiin urakalla.  Jaoin oppilaille työmonisteet, joissa kerrottiin mitä viikon aikana on tarkoitus opiskella.  Jokainen teki tehtäviä mieleisessään järjestyksessä ja valitsemassaan paikassa. Myös kotona sai tehdä vaikka kaikki tehtävät heti maanantaina.  Järjestely ei koskenut muiden opettajien tunteja, vaan ne pidettiin omilla paikoillaan lukujärjestyksessä.

Kuudesluokkalaiset eivät näköjään enää halua mennä pulpettien tai pöytien alle, niiden viehätys on kai pituus- ja muun kasvun myötä kokonaan hävinnyt.  Lattiallakaan ei urakkaviikolla kukaan istunut, mikä hämmästytti minua suuresti.  Lukujärjestyksen mukaan työskennellessäkin lattialla sentään ollaan ainakin kerran viikossa.

Osalla oppilaista koko urakka tuli valmiiksi keskiviikkona ja loppuviikon tunneista sai esittää minulle suunnitelman.  Suunnitelmiin ei tarvinnut juuri muutoksia tehdä, eikä yhtään kelvotonta sipsinsyönti- ja kokiksenjuontitasolla olevaa suunnitelmaa esitetty.  Paljon haluttiin liikuntaa ja pelejä sekä piirtämistehtäviä porukalla tai yksin.  Kahden oppilaan urakointi kesti täsmälleen käytössä olleiden oppituntien ajan.  Kenelläkään ei jäänyt tällä kertaa mitään rästiin.

Yksi oppilaista ilmoitti hyvissä ajoin ennen viikkoa, ettei halua tehdä urakalla.  Hän muisteli edellistä urakkaviikkoa ja sanoi sen olleen hänelle hankala, koska töihin ryhtyminen ei meinannut millään onnistua ja oli vaikea valita mitä tekisi milloinkin.  Aikaa oli kulunut kaikenlaiseen turhaan kynänpyörittelemiseen.  Niinpä osa tehtävistä jäi tehtäviksi myöhemmin. Sovimme, että viikon saa tehdä lukujärjestyksen mukaan, ja tuo kyseinen oppilas päättikin tehdä niin.  Hyvin toimi tuokin järjestely.  Toivon, että seuraavalla urakkaviikolla kaikki uskaltautuvat taas mukaan, sillä hyödyt työskentelytavasta ovat kiistattomat.

Edellisellä kerralla ongelmia aikataulun kanssa oli parilla muullakin oppilaalla.  Joihinkin työn yksityiskohtiin tuli ehkä juututtua kokonaiseksi päiväksi, itsestä ikävän tuntuinen työ lykkääntyi ja lykkääntyi, tai mieluisan kokonaisuuden parissa aikaa vierähti kuin huomaamatta vähän liikaa.  Ehkä tyhjäkäyntiäkin tuli silloin tällöin. On ollut hienoa katsella miten tuo kantapään kautta saatu oppi aikataulujen suunnittelusta, vastuun ottamisesta ja työn tason arvioinnista on mennyt perille.  Pilkunviilaaja osasi tällä kertaa jättää viilaamisen vähemmälle, monet tarttuivat etukäteen tylsimmältä tuntuvaan hommaan heti aluksi, osa vietti maanantai-illan tehtävien parissa, ja niin edelleen.  Mikä parasta, sähläämistä ja muuta ajanhukkaa oli tosi vähän.

Urakointiviikot ovat opettajalle kiireisiä, sillä ilman apua ei kaikki suinkaan suju, ja open apu on tarpeen. Tehtävät pitää tietysti ainakin jossakin tasossa tarkistaa ja kirjata sekä antaa jatkuvaa palautetta työn sujumisesta.  En usko, että jaksaisin järjestää koko lukuvuoden työskentelyä omatahtisena, mutta viikko silloin, toinen tällöin toimii oikein hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 1 = 3