Tervehtien töihin

Päivän sanoja koulukasvatuksessa ovat esimerkiksi yksilöllisyys, digitaalisuus, osallisuus, itsearviointi, luovuus, robotiikka ja oppilaan oma valinta.  Niitä toistellessaan opettaja tuntee olevansa ajan hermolla ja osa uudistajien uljasta joukkoa.  Postmodernissa maailmassa, ja varsinkin kun ajatellaan tulevia vuosikymmeniä, iänikuiset hokemat ja totuudet on jätettävä omaan arvoonsa.  Maailma on nyt aivan eri paikka kuin koskaan aikaisemmin, vanhoilla eväillä ei pitkälle pötkitä.  Kaikki, aivan KAIKKI on ajateltava nyt toisin.

Jos suosittelet vaikkapa jollekin opettajasivustolle noiden mainittujen käsitteiden sijasta esimerkiksi kohteliaisuutta, luotettavuutta, ahkeruutta ja vastuullisuutta, vastauksena on ehkä muutama peukku sekä pari hiukan häpeilevin sormin napautettua sydäntä.  Menneen koulumaailman rippeet ja ne viimeiset kansankynttiläopettajuutta edustavat ikäluokat siellä vähäisiksi käyvillä voimillaan vielä yrittävät jankuttaa turhanpäiväisiä tarinoitaan.

Merkillistä on, että työelämä ei tässä älyä tulla kasvatusasiantuntijoiden perässä!  Tänäänkin uutisoitiin työilmoituksesta http://www.is.fi/tyoelama/art-2000005148737.html , jossa joku aataminaikuinen toimitusjohtaja hakee kesätyöntekijöitä täysin aikansa eläneillä kriteereillä.  Pitäisi osata tervehtiä, käyttäytyä ystävällisesti, jättää kännykkä pois töitä tehdessään ja tulla töihin aamulla viimeistään kahdeksalta.  Kaikkein vähiten päivänvaloa kestävät tj:n mainitsemat työvälineet.  ”Lapio, ämpäri, siivousrätti, …” – anna mun kaikki kestää.

Tosiasiassa meistä kenelläkään ei ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka osaavat käyttäytyä, ovat luotettavia, tarttuvat työhön kuin työhön ja tekevät oman osuutensa yhteisistä tehtävistä vaatimatta erityiskohtelua.  Itse asiassa me toivomme sellaisia lähellemme.  Miten hienoa onkaan olla osa yhteisöä, jonka ilmapiiriä leimaavat keskinäinen kunnioitus ja vastuullinen yhteisen hyvän hakeminen.

En vastusta uusia tuulia opetuksessa.  On tärkeää ottaa huomioon oppilaan yksilölliset ominaisuudet, hänen mielipiteensä opetuksen järjestämisestä ja hänen omat tavoitteensa sekä arvionsa työnsä laadusta.  On luonnollisesti välttämätöntä seurata maailman muutosta, omaksua muutokseen liittyvää tietoa ja oppia taitoja hallita sitä.  Itsenäisen ajattelun ja valintojen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.  Nämä asiat eivät kuitenkaan mielestäni muodosta kasvatuksen kovaa ydintä.  Se tulee esille nimenomaan tuossa linkin takaa löytyvän työilmoituksen sisällössä ja hengessä.

Kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet on joka sukupolven määriteltävä uudestaan ja tässä kiihkeän muutoksen ajassa useammankin kerran.  Turhalta vaivalta ja työryhmissä istumisilta säästyttäisiin, jos joidenkin tavoitteiden itsestäänselvyys myönnettäisiin jo lähtökohtaisesti.  Työpaikkailmoitusta siteeraten: ”osaat katsoa ihmisiä silmiin, osaat sanoa aamulla huomenta, osaat muulloinkin tervehtiä muita työntekijöitä, asiakkaita ja vierailijoita.”  Siinä on jo yksi tavoite, joka tuskin menettää ajankohtaisuuttaan nykyisten koululaisten työuran aikana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7 + 3 =