Sovittelua ja sopimista

Saimme kirjaimellisesti taivaan täydeltä lunta ja maisema muuttui muutamassa päivässä kokonaan talviseksi.  Näkymä luokan ikkunasta on lähes sadunomainen juuri nyt, kun oppituntien päätyttyä istun tässä työpöytäni ääressä.  Hämärä on laskeutumassa, horisontin yläpuolella näkyy juuri ja juuri havaittavaa punerrusta tummansiniharmaalla taivaalla.  Isojen, kevyiden hiutaleiden kieppumista ja leijumista voisi katsella iät ja ajat hiljaisessa luokassa.  Ne erottuvat hyvin vanhan koulurakennuksen kulmalla seisovan ison kuusen luomaa, tummanvihreää taustaa vasten. Kauempana, pellon takana oleva metsä on värjäytynyt vaaleaksi.

Nämä ensilumen ajat hakevat ihastuttavuudessaan vertaa varsinkin, kun ne saa jakaa lasten kanssa.  Nytkin ulkona on juoksennellut väkeä kieli pitkällä hiutaleita pyydystämässä tai muuten vain tanssimassa kädet levällään lumisateesta nauttien.  Pulkkamäki otettiin käyttöön, ja ensimmäiset lumivallit on jo jaettu kukkulan kuninkaita varten.  Tietysti myös ensimmäiset lumipallot ovat lentäneet, ensimmäiset lumipesut on annettu, ja painiharjoituksia pehmeässä lumessa tehdään milloin vähemmän, milloin enemmän tosissaan.

Eilen välituntivalvonnassa ollut opettaja kertoi, että yksi luokkani oppilaista oli antanut kahdelle muulle lumipesut.  Menin asiaa selvittämään, ja niinhän siinä kävi, että lumipesusyyllisiä alkoi tulla esille suunnilleen sama määrä kuin luokassa on väkeä.  Koulupäivä oli päättynyt ja kaverit olivat kotiin lähdössä, osa oppilaista oli jo ehtinyt poistua koulun pihalta. Sanoin, että palataan asiaan aamulla.

Tänä aamuna ensimmäinen tunti oli englantia, ja aloitin sen kysymällä, englanniksi tietenkin, että oliko jollakin halua käydä läpi viime päivien lumipesuasioita.  Saattaa olla, että johtui osittain kielestä, joka tapauksessa halukkuutta selvittelyihin ei tuntunut löytyvän.  Jatkoin sitten suomeksi, että kuudesluokkalaisten pitäisi jo muistaa, että lumipesuja ei anneta, jos toinen sellaisen leikin kieltää.  Ja kielto on uskottava heti.  Sitten, jos niissä tilanteissa tulee selkkauksia, ne pitäisi osata myös sopia ilman aikuista.  Mitä varhaisemmassa vaiheessa oppii olemaan oma sovittelijansa, sitä parempi.  Väkivalta- ja muut rikollisiksi luokiteltavat riitatilanteet ovat asia erikseen.  Niistä pitää ehdottomasti tulla kertomaan opettajalle, ja ne on selviteltävä aikuisen kanssa.

En tavoittele koulutodellisuutta, jossa kukaan ei ikinä pahoittaisi toisen mieltä tai tekisi jotain muuta väärää. Pahoja sanoja sanotaan ja tekojakin valitettavasti tehdään lähes päivittäin tässäkin koulussa ja omien oppilaitteni keskuudessa.  Siinähän sitä oppii asioitaan selvittelemään, sopimaan, pyytämään ja antamaan anteeksi.  Vähitellen toivottavasti kasvaa myös kyky hillitä sanomisiaan ja tekemisiään. Tärkeitä taitoja elämää varten.

Lumisade on hetkeksi lakannut, maisema lepää rauhallisena sinertävän lumipeitteen alla.  Luokan seinällä kello raksuttaa ja ilmastointilaitteesta kuuluu heikkoa huminaa. Omassa mielessä pikemmin humisee kuin raksuttaa.  Mukavan työpäivän jälkeen mikään ei pyöri päässä ja vaadi taukoamatonta ajattelua. Kevyin mielin kotiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

17 − 15 =