Sekaisin arvioinnista

Kuten useimmissa Suomen kunnissa, meilläkin on käynnissä oppilasarvioinnin uudistaminen uuden opetussuunnitelman mukaiseksi. Tutustuimme tänään opettajakollegojen kanssa suunnitelmiin, joita kunnassamme on tehty lukuvuoden päätteeksi annettavista lukuvuositodistuksista.  Todistukseen tulee kuulumaan oppiaineosio sekä liite, jossa arvioidaan oppilaan käyttäytymistä viidestä eri näkökulmasta.

Oppilaan käyttäytymisestä voisi luonnoksen mukaan todeta, että hän osaa asian noista määritellyistä näkökulmista joko ”Satunnaisesti”, ”Joskus”, ”Vaihtelevasti”, ”Yleensä” tai ”Säännöllisesti”.  Ryhdyimme oitis opettajien joukolla pohtimaan, mitä kukakin eri sanoilla ymmärtää.  Tulimme siihen tulokseen, että niitä on lähes mahdotonta ymmärtää yksiselitteisesti.  Asia jäi vaivaamaan ja jatkankin omaa pohdintaani tässä koneen äärellä.

Jos joku asia, vaikkapa hyvien tapojen noudattaminen tapahtuu ”Joskus”, tapahtuminen ei ole jokapäiväistä eikä säännöllistä, vaan satunnaista.  Satunnaista? – Ei voi olla, sillä sehän esiintyy luonnoksessa erillisenä luonnehdintana.  Mitä on siis ”Satunnaisesti” hyvä käytös?  Kyllä se minun mielestäni on sitä, että oppilas joskus muistaa hyvät tavat.  On siis mielestäni sama kirjaanko oppilaalle tuohon kohtaan ”Joskus” vai ”Satunnaisesti”.  Oikeastaan myös ”Vaihtelevasti” kuuluu samaan ryhmään.  Jos Matti muistaa joskus, siis satunnaisesti sanoa kiitokset ja tervehtiä, hän tekee sitä mielestäni vaihtelevasti.  Ainakaan en osaa asettaa noita sanoja mihinkään paremmuusjärjestykseen.   Jos merkitsen Matin todistusliitteen kohtaan ”Noudatat hyviä tapoja” ”Vaihtelevasti”, en todellakaan osaa sanoa onko se parempi vai huonompi kuin ”Satunnaisesti” tai ”Joskus”.

Sitten ovat nuo ”Yleensä” ja ”Säännöllisesti”.  Mikä on niiden välinen ero? ”Yleensä” hyvin käyttäytyvä käyttäytyy ”Säännöllisesti” hyvin, vai käyttäytyykö?   Entä käyttäytyykö ”Säännöllisesti” hyvin käyttäytyvä hyvin myös ”Yleensä”?  Vaikka kuinka pyörittelisin näitä sanoja päässäni, en saa niiden välille syntymään mitään olennaista eroa.  Sitä paitsi, säännöllisyys voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppilas käyttäytyy hyvin joka maanantai tai kerran vuodessa, kuten opettajainhuoneessa tänään todettiin.  ”Säännöllisesti” voi siis olla jopa harvemmin, kuin ”Joskus”.

Selailin Nykysuomen sanakirjaa ja yritin sen avulla selkiyttää liiteluonnoksissa käytettyjen luonnehdintojen välisiä eroja.  Eipä juuri auttanut, pikemminkin päinvastoin. Miten ihmeessä oppilaiden tasapuolinen kohtelu voi toteutua, jos arvioijalla ei ole selkeää ja yksiselitteistä käsitystä siitä, mitä hänen antamansa arviointi tarkoittaa?  Kollegojen kanssa käydyn keskustelun perusteella en ole tässä asiassa ainoa ymmällään oleva opettaja.

Jos todistusluonnokset hyväksytään siinä muodossa, kuin ne nyt ovat, niiden mukaista arviointia päästään tai pikemminkin joudutaan pohtimaan oppilaskohtaisesti parin kuukauden päästä.  Sen jälkeen todistusmerkintöjä tavaavat oppilaat ja huoltajat ja tekevät niistä omat tulkintansa.

Merkitseekö todistuspohjien uusiminen arvioinnin kehittämistä vai onko se vain muutos, joka on pakko tehdä?  Voiko se olla jopa muutos huonompaan suuntaan? Nämä kysymykset nousevat väistämättä mieleen. Ei totisesti ole helppoa laatia onnistuneita todistuspohjia.  On joka tapauksessa ensiarvoisen tärkeää pyrkiä yksiselitteisyyteen ja selkeyteen niin arviointia suorittavan opettajan kuin arvioitavan oppilaan ja hänen huoltajiensa oikeusturvan takia.  Ymmärrettävyydestä ei voi tässä asiassa tinkiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

25 + = 31