Rehtori on paljon vartija

Olen johtanut erilaisia alakouluja koulunjohtajana ja virkarehtorina vuoden 1989 syksystä tämän vuoden kevääseen asti.  Aloitin kaksiopettajaisessa kyläkoulussa johtajana toimineen työtoverini menehdyttyä vaikeaan sairauteen.   Olin samana syksynä muuttanut kuntaan, joten koulutoimenjohtaja ei suoralta kädeltä uskonut johtamistehtävää minulle, vaan lähetti eläkkeelle siirtyneen miesopettajan luokseni pohtimaan, tulisiko hän ehkä loppuvuodeksi johtamaan koulua.  Totesin tälle todella pätevälle ja vielä hyvin virkeälle eläkeläiselle, että hän voi kyllä tulla töihin tähän kouluun, mutta minä hoidan johtajan tehtävät.  Muutto uudelle paikkakunnalle ja sangen vilkas oppilasjoukko olivat jo tarpeeksi kuormittavia asioita.  En enää ollut valmis sopeutumaan uuteen pomoon.

Saman lukuvuoden keväällä koululle haettiin opettajaa ja hakijoiden joukossa oli erittäin ansioitunut silloisen lääninhallituksen koulutoimentarkastaja, jonka työsuhde oli päättymässä, kuten sen työn kaikille tekijöille tuossa vaiheessa kävi.  Hänellä oli eläkeikä lähellä ja hän toivoi voivansa tehdä viimeiset työvuotensa kyläkoulun johtajana.  Tässäkin tapauksessa totesin, että haluan johtaa itse tätä koulua nyt, kun olen saanut homman hyvään alkuun.

Rehtorilla pitää olla halu johtaa.  Se on työssä menestymisen ensimmäinen tekijä.  Johtajakoulutuksissa niin usein toistettu ”jos et itse johda, joku muu (opettaja, avustaja, huoltaja, oppilas, …) tekee sen” on totisinta totta.  Uuden opetussuunnitelman mukainen jaettu johtajuus merkitsee useampien aivojen mukaan ottamista koulutyön suunnitteluun ja rehtorin taakan jakamista, mutta rehtorin työhön kuuluvaa vastuuta koko koulun toiminnasta ei voi jakaa. Tarpeen vaatiessa on kyettävä toimimaan vastoin johtoryhmän näkemystä, jos se vastuun näkökulmasta on välttämätöntä.  Vastuuntuntoinen rehtori ei kosiskele alaisiaan, oppilaita eikä huoltajia, vaikka kuunteleekin heitä ja ottaa huomioon heidän näkemyksensä.

Pyrky ja noste ovat politiikasta tuttu sanapari.  Poliitikko tarvitsee molempia menestyäkseen.  Sama koskee rehtoria.  Oma johtamishalu, vaikka siihen liittyisi erinomainen organisointikyky ja tulevaisuutta nerokkaasti ennakoiva visionäärisyys, ei riitä, jos rehtori ei saa riittävää osaa johdettavista puolelleen. Työn noste tulee siitä, että väki kunnioittaa johtajaansa ja hyväksyy hänen ratkaisunsa.  Tämän asetelman syntyminen voi viedä useampia vuosia, ja ne ovat rehtorille raskaita aikoja.  Kunnioitusta ei saada käskemällä.  Henkilökunnan on sopeuduttava uuteen johtajaan, mutta myös rehtorin on sopeutettava toimintaansa uuden toimipaikan kulttuuriin ja osattava antaa arvo sille, mitä on jo tehty.  Väkeään ja sen osaamista arvostava rehtori saa ajan myötä myös itse arvostusta osakseen ja pystyy viemään isoja uudistuksia läpi yksikössään.  Työn kuvaan kuuluu, että alaisina on myös niitä, joille esimiesaseman tunnustaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.  Riittääkin, kun suurin osa väestä on rehtorinsa takana.

Henkilöstön suhteen rehtori on suojamuuri. Hänen tehtävänsä on viestittää oppilaille ja huoltajille, että koulussa opettajat ovat vastuussa ja heitä on kuunneltava ja heidän antamiaan ohjeita on noudatettava.  Tämä ei ole millään tavalla ristiriidassa oppilaiden ja huoltajien osallisuuden kanssa.  Yksi rehtorin tehtävistä onkin huolehtia rakenteista ja tavoista, joilla rakentava osallisuus mahdollistuu.

Rehtorin tehtävään sisältyy poikkeuksetta kehittämisen ja uudistamisen haaste. Yleensä koulun kuin koulun henkilökuntaan mahtuu yksi tai useampi vastarannankiiski, joka ei ota mitään uutta vastaan ilman vastalauseita.  Yksi Suomen parhaista opetusalan kouluttajista, Martti Hellström muistaa aina korostaa, että jarrumiehillä on koulun kehittämisessä oma roolinsa, ja heitä pitää kuunnella.  Toisen ryhmän, jonka kanssa rehtorilla voi olla napit vastakkain, muodostavat superuudistajat, joiden kärsivällisyys ei riitä maltilliseen etenemiseen.  Rehtorin taidot punnitaan siinä, miten nämä kaksi kehittämisen ääripäätä sekä keskivälille sijoittuva perusjoukko saadaan toimimaan yhdessä tavoitteiden mukaiseen suuntaan.  Käskeminen ei tässäkään auta, mutta rehtorin on tehtävä henkilökunnalle selväksi, mihin suuntaan ollaan menossa ja millä aikataululla. Suuntaa ja aikataulua ei tietenkään tarvitse pähkäillä yksikseen, vaan yhdessä henkilökunnan kanssa voimassa oleviin, opetuksen järjestämistä koskeviin asiakirjoihin perehtymällä.  Kun linja on löytynyt, siinä pysyminen on rehtorista kiinni.

Jätin virkarehtorin tehtävät ja siirryin luokanopettajarehtorin tehtäviin seitsemän vuotta sitten. Nyt teen viimeistä työvuottani luokanopettajana vailla hallintotyön velvoitteita. Työ hallinnossa oli todella antoisaa ja innostavaa. Hienoa on ollut myös palata juurilleen opettajaksi. Hienoa senkin takia, että esimieheni hoitaa työnsä taidolla ja innostuneesti. Saan keskittyä täysillä oman luokkani asioihin työyhteisössä, jonka toimintakulttuuria leimaa kehittymisen ja uuden oppimisen halu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 + 3 =