Pienemmän pahan periaate

Päivät lyhenevät ja jaksaminen on kortilla.  Joulutaukoonkin on vielä sinnittelemistä.  Sunnuntai-iltana puristaa aina jonkin verran, ja mitä pimeämpää, sitä pahemmin.  Mitä tulee vastaan ensi viikolla, miten levotonta porukka on, ja miten junailla tilanteet, jos on tosi hankalaa?  Ehkä on otettava käyttöön pienemmän pahan periaate.  Siihen ei Aina Onnistuvan Opettajan tarvitse koskaan turvautua, mutta Tavalliselle Tekijälle, jollainen itse olen, siitä on hyvä apu.

Aina Onnistuva Opettaja osaa toimia sillä tavalla. että hänen tekemänsä ratkaisut ovat poikkeuksetta hyviä. Hän pohtii ottaisiko pädit vai mennäänkö tällä kertaa metsään pitämään tuntia tai ehkä otetaan draamaa sittenkin.  Opetustapahtuman mestarillisena ohjaajana hän saa luokan aina riemuiten toimimaan haluamallaan tavalla tai, mikä vielä parempaa, oppilaiden itse haluamalla, uskomattoman innovatiivisella tavalla. Hän ei koskaan joudu valitsemaan vaihtoehdoista, joista jokainen on huono.

Tavallinen Tekijä sen sijaan saattaa joutua esimerkiksi tilanteeseen, jossa luokka on niin levoton ja käyttäytyminen niin kehnoa, että valittavaksi jää vain joko

  1. antaa porukan hillua ja yrittää hoitaa työpäivä jotenkin loppuun vaikka tunteja lyhentämällä ja välittämättä siitä ollaanko asiassa vai ei, tai
  2. poistaa luokasta pahin häirikkö, antaa muutaman puuhata omiaan ja käydä loppujen kanssa asiat läpi hälinän keskellä, tai
  3. räjähtää täydellisesti, viskoa kirjat ja koneet pitkin lattioita, huutaa ja pauhata koko porukka helvetin tulisimpaan pätsiin, tai
  4. viilentää ilmapiiri lähes puhumattomaksi, mulkoilla täydellisen jäätävästi luokkaa, lopettaa kerta kaikkiaan kaikki kiva ja laittaa väki tekemään opetussuunnitelman mukaiset asiat lyijykynällä ja paperilla siististi ja huolellisesti ja yksin.

Eihän Tavallisen Tekijän omastakaan mielestä ole kiva valita tuota nelosta, mutta kyllä se ehdottomasti on noista kehnoista vaihtoehdoista vähiten kehno.  Se takaa etenemisen tavoitteiden suunnassa, estää Tavallista Tekijää tekemästä virkavirhettä ja pitää yllä hänen ammatillista itseluottamustaan ainakin siinä määrin, että seuraavana päivänä voi tulla töihin.  Vaihtoehto kaksi on ihan kelpo ratkaisu sekin verrattuna ykköseen ja varsinkin kolmoseen, joten ei Tavallisen Tekijän tarvitse menettää itseluottamustaan edes kakkosen valitessaan.

Olisi tosi hienoa olla se opetusalan jatkuvasti loistava kiintotähti, jolla on niin mestarillinen ote oppilaisiin ja tilanteet aina hallussa, että jokaisen työpäivän voi päättää varmana onnistumisestaan.  Me Tavalliset Tekijät emme siihen pysty, ja sen takia on osattava edes valita positiivisesti, kun tarjolla on vain negatiivisia vaihtoehtoja.   Joskus yksi paha on vain pienempi kuin toinen paha.  Parempi valita se, kuin heittää rukkaset naulaan.

En ole muuten koskaan tavannut yhtään Aina Onnistuvaa Opettajaa.  Mahdollisuudet tähän suureen kohtaamiseen hupenevat hupenemistaan, mutta toivossa on hyvä elää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

24 − = 15