Open lempilauseet

Muutama viikko sitten vietimme koulullamme yhden opettajan syntymäpäiviä koko koulun voimin.  Oppilaat tekivät etukäteen kortteja päivänsankarille.  Kyseinen opettaja on koulun oppilaille ja heidän huoltajilleen hyvin tuttu, joillekin jo parissa sukupolvessa, opettajalegenda vielä virassa ollessaan.  Niinpä korttien teko sujui innokkaissa merkeissä.

Lähes kaikkiin luokkani kortteihin oppilaat olivat onnittelujen lomaan kirjoittaneet päivänsankarin usein oppitunneilla käyttämiä lauseita, kuten ”Jaaha, kello on jo sata, välitunnille” tai ”Pitääkö rautalangasta vääntää?”.  Hänen omat oppilaansa olivat tehneet hauskoja pienoisnäytelmiä, joissa myös toistuivat samat opettajan suosikkisanonnat.   Noista lyhyistä huudahduksista, kehotuksista ja kysymyksistä syntyi pienessä hetkessä sangen osuva kuva juhlittavasta.

Tuon riemukkaan syntymäpäiväjuhlan jälkeen olen pyöritellyt mielessäni tuntemieni ihmisten lempifraaseja ja pohtinut, miten hyvin ne kuvaavat lausujiaan.  Oma äitini esitteli minulle mielestään esimerkillisiä ihmisiä käyttämällä yleistä sanontaa ”Toiset tekevät mitä osaavat, toiset tekevät mitä tahtovat”.  Ensimmäinen esimieheni puolestaan kehui joitakin koululle otettuja sijaisia toteamalla, että ei ollut mikään kohkaaja, hyvä sijainen. Parikin työtoveria on toistellut lausetta ”Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia”, kun oppimisen tai käyttäytymisen ongelmat jonkin oppilaan kohdalla ovat tuntuneet ylivoimaisilta.  Näiden toistuvien sanontojen takaa voi hyvin tunnistaa niiden sanojat.  Äiti oli itse tahdonvoimainen suorittaja, ensimmäinen esimieheni asiallinen ja harkitseva koulunjohtaja, ja nuo lusikka- ja kauhavertaukseen mieltyneet opettajat tekivät kovasti työtä oppilaiden hyväksi, mutta osasivat myös nähdä omat rajansa.

Aloin tietysti myös pohtia, että mitähän oppilaat pitävät minun lempisanontoinani.  Niinpä kysyin sitä heiltä, pyysin oikein kirjoittamaan paperille.  Ja tulihan sieltä tekstiä jos jonkinlaista.  Joissakin papereissa oli vain yksi nimi. Kas kummaa, jokaisessa se sama, ja huutomerkki perässä.  Pariin paperiin oli kirjoitettu ”Nyt on kyllä vaihdettava paikkoja”.  Kirjoitusta oli vielä höystetty muutamalla osuvalla nettislangin lyhenteellä.  Oppilaat saavat valita paikkansa, mutta minulla on veto-oikeus paikkapäätöksiin.  Viime aikoina olenkin saanut lausua tuon paikanvaihtolauseen aika usein. Päivän päätteeksi toivotamme toisillemme hyvää päivänjatkoa, ja tuon toivotuksen oli muutama kirjoittanut paperiinsa.   Yhden oppilaan mielestä lempisanontani on  ”Minä tarkoitan aina sitä, mitä sanon”.  Toinen taas on sitä mieltä, että enimmäkseen naureskelen, sillä hänen paperissaan oli vain merkkijono ja suluissa ”naurahdus”.

Kahden oppilaan papereihinsa kirjoittamat lauseet nostivat kyyneleet silmiini.  ”Älä sano, että et osaa. YRITÄ AINA ” ja ”Kyllä sinä osaat”. Olen kyllä onnistunut olemaan ilonpilaaja kaikkine kieltoineni ja  komentamisineni, mutta olenpa myös onnistunut jossain todella tärkeässä.  Ainakin kahden oppilaani muistiin on jäänyt ajatus, että pitää uskoa itseensä eikä saa lakata yrittämästä.  Tunnen oppilaani, ja taitavat aika hyvin oppilaanikin tuntea opettajansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

78 + = 87