Oikeudenmukainen on oltava

Yhteiskuntaoppia opiskellaan nyt jo alakoulussa.  Kuudesluokkalaisilleni on tuottanut vaikeuksia muistaa, että tästä uudesta oppiaineestakin saattaa tulla kotitehtäviä.  Joka tapauksessa välineet pitäisi muistaa ottaa mukaan.  Tällä kertaa kävi niin, että muutamalla oli asia kunnossa.  Jotkut olivat tehneet tehtäviä, mutta eivät niitä, jotka oli annettu läksyksi.  Joku oli kertomansa mukaan tehnyt tehtävät, mutta välineet olivat kotona.  Joillakin oli välineet mukana, mutta läksyt tekemättä.  Yksi myönsi, että välineiden unohtamisen lisäksi kotitehtävätkin olivat jääneet tekemättä.  Osasyyksi ja joka tapauksessa hyväksi tekosyyksi paljastui, että viime viikon perjantain diskon takia valkotaulusta oli putsattu sinne merkityt läksyt pois.

Luokassani on tapana, että laiminlyödyt kotitehtävät tehdään samana päivänä koulun jälkeen.  Kuljetusoppilaiden kanssa sovitaan asia erikseen aikataulujen mukaan.  Välttyäkseni sangen monenkirjavan unohtamisvalikoiman kirjaamiselta ja kontrolloimiselta päätin, että tällä kertaa tehtävät saa halutessaan tehdä välitunneilla.  Kun nyt kerran oli tuo valkotaulukin näyttänyt tyhjää.  Eivätkä ne nyt tästä yhdestä kerrasta vielä opi ajattelemaan, ettei tarvitse huolehtia omista vastuistaan.  Olisi jo sitä paitsi korkea aika minunkin opetella vähän löysäilemään.  Vielä mitä!

Siitä joukosta, joka oli huolehtinut läksyistään, yksi kaveri näytti todella pettyneeltä.  Kysyin syytä happamaan ilmeeseen. Hän ei suoraan pyytänyt mitään muutosta päätökseeni, sanoi vain, että hänen oli kyllä pitänyt jäädä tekemään unohtamansa tehtävä alkuviikosta koulun jälkeen.  Tosiaan, kuljetusoppilaana hän oli joutunut jäämään ylimääräiseksi tunniksi läksyunohduksen takia.

Olen monestikin kysellyt oppilailta, että milloin luokassa on heidän mielestään hyvä olla. ”Silloin, kun kukaan ei kiusaa” on ehkä yleisin vastaus.  ”Kun kaikkia kohdellaan samalla tavalla”, vastataan myös lähes aina.   Luulen, että oikeudenmukaisuuden takia olen saanut oppilailta paljon anteeksi.  Saa olla tosi tiukka ja vaativa, kunhan on sitä jokaisen kohdalla erotuksetta.  Saa myös antaa vapauksia, jos antaa samoilla perusteilla jokaiselle.

Eihän siinä muu auttanut, kuin luvata, että asia korvataan protestoineen oppilaan kohdalta heti, kun tilaisuus tarjoutuu, siis seuraavan unohduksen sattuessa.  – Toivottavasti ei kuitenkaan ihan pian, lisäsin.  En merkinnyt lupaustani mihinkään ylös, sillä olen aivan varma, että oppilas kyllä itse muistaa sen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

9 + = 15