Neurootikkoja ja häiriköitä

Hän melkein vapisee vastatessaan, jos yleensä uskaltaa sanoa yhtään mitään.  Hän pelkää koko ajan epäonnistuvansa, tekee vain sitä, missä virheitä ei voi tulla, piiloutuu kaverin selän taakse, punastuu milloin mistäkin syystä, menee joskus täysin lukkoon.  Hän tekee täsmälleen niin kuin opettaja sanoo, jos vain pystyy siihen.  Hän osaa syödä lautasensa tyhjäksi, niiata ja kumartaa, tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi silloinkin, kun ei ole aihetta.  Neurootikko on nujertavan kotikasvatuksen ja yhteen muottiin puristavan koulujärjestelmän uhri.

Häirikön tekemisiä eivät säännöt säätele.  Häntä ei hävetä tehdä sitä mitä huvittaa ja silloin, kun huvittaa, ja jos ei huvita mikään, mitä siitä.  Ruudun äärellä valvotun yön jälkeen hän pamauttaa kotioven kiinni äkäisenä ja ärtyneenä, jos yleensä kykenee lähtemään kouluun.  Kouluruokalan paskaan tämä tyyppi ei suostu koskemaan, no ehkä pala leipää.  Puoli senttiä voita päälle ja saman verran roskiin.  Moikkauksen voi murahtaa, mutta kiitteleminen ei kuulu tyyliin.  Anteeksi ei tarvitse pyydellä keneltäkään eikä mitään, painukoot helvettiin ne, jotka tulevat päätään aukomaan ja syyttelemään.  Tyyppi, joka uuvuttaa luokan ja opettajan parissa viikossa.

Sekä neurootikko että häirikkö ovat karikatyyrejä, joihin kasvatusta koskevissa keskusteluissa saattaa törmätä.  Todellisuudessa heitä kohtaa harvoin, eikä kukaan käyttäydy neuroottisesti tai häiriköi koko ajan.  Ehkä meissä, jotka olemme syntyneet parinkymmenen vuoden sisällä sodan päättymisestä, on vähän enemmän neuroottista käyttäytymistä ja nuoremmissa ikäluokissa rajojen ylittämistä.  Yleensä koululaiset edustavat ja ovat edustaneet noiden kahden karikatyyrin välimuotoja, ja eri päivinä eriasteisesti.

Entä millainen olisi ihannekoululaisen prototyyppi?  Kummallakin ääripään tyypillä on positiivinen kääntöpuolensa. Ehkä sieltä voisi löytyä käyttäytymis- ja reaktiomalleja, jotka ovat rakentavia sekä yhteisön että yksilön kannalta.

Aikuista kuunteleva ja totteleva lapsi saa levätä lapsuutensa ja kouluvuotensa auktoriteetin suojissa.  Hänellä on ympärillään aikuisia, joihin hän luottaa ja tukeutuu.  Kuuliainen lapsi tekee tehtävät, joita hänelle annetaan, vaikka ei olisi niistä kiinnostunut.  Tehdessään hän oppii ja kartuttaa osaamistaan tulevia haasteita varten.  Hän rakentaa yhteisönsä myönteistä ilmapiiriä sopeutumalla yhteisiin sääntöihin ja saa siitä jatkuvaa, itsetuntoa rakentavaa kiittävää palautetta.  Tottelemaan oppinut lapsi osaa myös tarvittaessa sopeutua toimimaan alaisena esimiehelle, jolle demokraattiset toimintatavat ovat vieraita.  Maailmanpolitiikkaa seuratessa tämäkin osaaminen on alkanut näyttäytyä tavoiteltavana

Oikeastaan jokainen lapsi on luontaisesti jossain määrin häirikkö.  Hän on täynnä elämisen iloa ja energisyyttä, ja hän suuntaa sen siihen, mikä häntä itseään kiinnostaa.  Lapsi tutkii uteliaasti ympäristöään ja oppii tutkiessaan asioita, joita koulussa ei edes osata opettaa.  Hän ilmaisee itseään rehellisesti, jos hänen itseilmaisuaan ei toistuvasti ole vähätelty tai nujerrettu.  Hän uskaltaa sanoa ja kysyä myös sopimattomia asioita ja laittaa aikuisen tiukan paikan eteen kerta toisensa jälkeen.  Joskus hän kerta kaikkiaan poksahtaa sanomaan totuuksia, joita kukaan muu ei ole sanonut aikaisemmin.  Koulussa tällainen lapsi voi rikkoa myös oppimisen rajoja tavalla, joka saattaa opettajan asiantuntemuksen kyseenalaiseksi.  Kiusallinen ja kiehtova tapaus.

Ihanteellista on osata molemmat, kuunnella ja totella sekä itseään että niitä, jotka ovat pomon asemassa.  Itse asiassa suurin osa lapsista, joita olen saanut opettaa, onkin ollut tätä tyyppiä.  Kun oppilaat suostuvat sopeutumaan yhteisiin sääntöihin, mutta ilmaisevat omat mielipiteensä rohkeasti, syntyy uudistamiseen ja kehittämiseen innostava ilmapiiri.  Sellaista luokkaa saan opettaa tälläkin hetkellä. Välillä menee kehittäminen tosin liian äänekkääksi, ja silloin saa kyllä karjua kuin vääpeli, mutta ei siitä kukaan pahastu.  Kaikki tietävät, että ”sen kuuluu noin tehdä, kun se vastaa tästä jutusta”.  Tässä porukassa ei ole neurootikkoja tai häirikköjä, ei edes ihanneoppilaan prototyyppejä.  On vain erilaisia lapsia, kasvamassa ja oppimassa, ja yhdenlainen opettaja, välillä vähän neuroottinen ja välillä häirikkö.  Mukava ponnistaa eläkkeelle kaltaistensa joukosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

18 + = 27