Musaa vai ullaa seuraavaksi?

Ensimmäisten opettajavuosieni lähin työtoveri oli valmistunut kansakoulunopettajaksi vuonna 1955.  Kun 1980-luvulla alettiin puhua eheytetystä opetuksesta ja sen eduista oppilaan kannalta, tuo konkariopettaja huudahti helpottuneena: – Jaaha, tässähän palataan Aukusti Salon oppeihin!  Salon pedagogiset ja didaktiset oivallukset olivat tuttuja työkaverini omalta opiskeluajalta, ja itse asiassa hän oli joiltakin osin soveltanut niitä omassa alkuopetuksen luokassaan koko uransa ajan.

Eheytetyssä opetuksessa lähtökohtana eivät ole oppiaineet, vaan joku asia, asiakokonaisuus tai ilmiö, johon oppilas perehtyy yksin tai ryhmässä.  Keskiössä on lapsi ja hänen kiinnostuksenkohteensa, ja tavoitteena on sekä oppimistilanteen että oppiaineksen eheys.  J.F. Herbart (1776-1841) piti kaikkea opetusta eheyttävänä asiana etiikkaa, hyväksi ihmiseksi kasvamista.  John Dewey (1859-1952) puolestaan ajatteli, että opetuksen tavoitteeksi tuli asettaa yhteiskunnan jäsenyyteen kasvaminen, ja opetus hänen ajattelunsa mukaisissa kouluissa järjestetään edelleen tästä näkökulmasta.  Tuo kollegalleni tuttu suomalainen kasvatustieteilijä Aukusti Salo (1887-1951) piti kotiseutua ja lähiympäristöä keskusaiheena, jonka ympärille varsinkin pienimpien oppilaiden opetus olisi hyvä järjestää.

Näkökulma, jota opetuksen eheyttä koskevassa keskustelussa ei tietääkseni ole mainittu, avautui eteeni pari vuotta sitten, kun nykyiset oppilaani olivat neljännellä luokalla. Olin heidän luokanopettajansa ensimmäistä vuotta.  Tunti oli juuri päättynyt, järjestelin työpöytääni ja kokosin seuraavan tunnin välineitä valmiiksi.  Osa oppilaista oli vielä käytävässä.  Kaksi pojista kävi lyhyen keskustelun, jonka oitis kirjasin ylös ja johon olen usein palannut oppimisen eheyttä pohtiessani:

-Onks meillä musaa seuraavaks?

-Ei. Meil on ensin yks tunti ullaa ja sitten vasta musa.

Luokanopettajalla on tärkeä rooli alakoululaisen elämässä, ehkä nimenomaan opetuksen eheyttäjänä.  Luokanopettaja hoitaa yleensä suurimman osan luokkansa tunneista, alimmilla luokilla jopa kaikki oppiaineet.  Hän sitoo opittavan aineksen persoonallaan kokonaisuudeksi.

On myös hyvin luonnollista, että kun opettaja organisoi lähes koko alakoululaisen työpäivän, hän tekee sen joustavasti.  Luokanopettaja panee merkille ryhmän ja yksittäisen oppilaan vireystilan, kuulee ajankohtaiset keskustelun- ja huolenaiheet ja pystyy antamaan niille tilaa. Hän näkee mikä alkaa sujua ja minkä oppiminen tarvitsee lisäaikaa ja järjestää tarvittavan lisäajan.  Jo muutamassa viikossa luokanopettaja myös oppii tietämään, miten oppilaan ja luokan kanssa on mahdollista toimia ja mitä ei kannata yrittää.  Työtavat ja lukujärjestys joustavat ryhmän ja yksittäisen oppilaan mukaan.  Eivätköhän siinä jo olekin eheytetyn opetuksen perustekijät koossa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

28 − 26 =