Läksyistä en luovu

Jossakin vaiheessa lukukautta luokassa käydään tietynlainen keskustelu.  Joidenkin luokkien kanssa keskustelu toistuu useita kertoja vuodessa.

Oppilas: – Miksi meille tulee taas läksyä?

Ope: – Jotta oppisitte kantamaan vastuuta teille annetuista tehtävistä.  Kotitehtävistä huolehtiminen opettaa vastuuntuntoa.

Oppilas: – No, mutta opitaanhan sitä täällä koulussa jo tarpeeksi.

Ope: -Sinun pitää oppia olemaan oma pomosi, joka muistuttaa itse itseään tehtävistä.  Kotona ei ope ole pomottamassa eikä varsinkaan sitten, kun koulu on ohi ja sinun pitää pärjätä maailmalla.  Vastuuntuntoisella on hyvät mahdollisuudet pärjätä.

Oppilas: – Entä, jos en tee näitä?

Ope: – No teet sitten huomenna koulun jälkeen.

Oppilas: -Epistä. Miksi minun pitäisi olla täällä kauemmin kuin toisten? (Tässä vaiheessa suurin osa luokkaa huokaa kyllästyneenä, kuten myös minä, tosin sisäänpäin)

Ope: -Se on sama, kuin kotona vaikkapa tiskikoneen tyhjennys: jos et tee sitä nyt, se pitää tehdä myöhemmin.

Oppilas: -Miksi opettajien pitää olla noin ilkeitä?

Ope: -Voisin tietysti ajatella niin, että ei sillä nyt niin suurta väliä ole, opitko vastuuntuntoiseksi vai et. Minähän saisin ihan saman verran palkkaa, vaikka en antaisi läksyjä ja valvoisi niiden tekemistä.  Voisin olla se kiva ope, joka aina vain kiittelee ja taputtelee olalle toimitpa miten tahansa.  Pääsisin itsekin helpommalla.

Oppilas: -Joo, tehdään niin tästä lähtien.

Ope: -Eipä tehdäkään.  Minulle on tärkeätä se, että sinäkin pysyt muiden mukana.

Maailma muuttuu, mutta aina tarvitaan ihmisiä, joilla on vastuuntuntoinen asenne ja kyky huolehtia heille annetuista tehtävistä tunnollisesti.  Läksyjen tarpeellisuutta kyseenalaistetaan silloin tällöin. Itse en tiedä parempaa tapaa oppia itsenäistä vastuullisuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 88 = 97