Joulun valmistelua

Adventin alla olen aina laatinut luokkaani joulunurkkauksen, jossa on tyhjä tallikatos, adventtikynttelikkö, muutamia koristeita ja Punaisen ristin tai partiolaisten joulukalenteri.  Siitä alkaa oma joulunodotukseni.  Erityistä iloa tuottaa se, että saan virittyä odotuksen lämpimiin ja jännittäviin tunnelmiin yhdessä oppilaiden kanssa.

Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti.  Valmistelen koulun joulua viimeistä kertaa.  Haikeus mielessäni vein joulunurkkauksen tarvikkeet jo koululle.  Perjantaiaamuna menen ajoissa asettelemaan kaiken paikoilleen.  Laitan valot vain luokan takaosaan, ja ennen oppilaiden tuloa sisälle sytytän ensimmäisen kynttilän.  Talliin laitan posliinisen paimenen ja lampaan. ”Nyt sytytämme kynttilän” lauletaan sitten ensi viikon uskontotunnilla.

Viikkojen kuluessa talli täydentyy joulun hahmoilla niin, että neljännen kynttilän syttyessä seimiasetelma on valmis.  Siellä ovat Joosef, Maria, Jeesus-lapsi, enkeli, paimen, lampaita, aasi ja lempeästi katseleva härkä sekä itämaan tietäjät lahjoineen.  Oma suosikkini hahmoista on polvistunut, kultaista rasiaa pitelevä tietäjä, jolta on lohjennut päästä pala pois. Se muistuttaa kodin joulusta pari vuosikymmentä sitten.  Päätimme teini-ikäisten lasteni kanssa pitää keppijumppaa olohuoneessa kinkunsulatusmielessä. Siinä tuoksinassa tietäjäparka lensi lattialle takanreunukselta, jonne olin asetelman koululta tuonut loman alkaessa.

Myös seimiasetelman enkeli on kerran rikkoutunut.  Erään joulun alla huomasin, että posliinihahmon yhteen liitetyt kädet olivat irronneet.  Totesin, että enkeli on varmaankin kaatunut, ja kädet ovat siinä yhteydessä napsahtaneet poikki.  Kyselin oppilailta mahtaako heillä olla tietoa enkelin käsien kohtalosta, ja olihan heillä.  Yhden oppilaan pienempi sisarus oli käynyt tutkimassa seimiasetelmaa ja enkeli oli siinä yhteydessä kaatunut.   Lapsi oli asian selvittelyn jälkeen todella helpottunut.  Näki, että asia oli kovasti vaivannut häntä.  Liimasimme yhdessä kädet takaisin paikalleen, ja siinä ovat pysyneet.

Rakastan vuodenkiertoon liittyviä perinteitä.  Erityisellä lämmöllä valmistelen koulun joulua.  Joulu varjelee aikuisen masentumiselta alkutalven harmaudessa ja tuo lasten elämään salaperäistä iloa ja jännitystä.  Siihen liittyvät, vuosittain toistuvat tavat nostavat mielialaa ja muuttavat alakulon toimintatarmoksi.  Pian alkaa joululaulujen harjoittelu. Silloin loppuu viimeinenkin synkistely, ja katse kääntyy pimeydestä valoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

79 + = 87