Jaksaa, jaksaa

Jaksaminen on hyvinvointigurujen  vakioaihe.  Monia erinomaisia periaatteita saa lukea harva se päivä.  Esimerkiksi: älä märehdi epäonnistumisiasi, nuku riittävästi, älä tee töitä viikonloppuisin, vältä rasvaa ja sokeria, älä stressaa turhasta.  Toteuttakoon niitä se, joka siihen pystyy.  Itselleni juuri nuo neuvot eivät ole menneet perille tai en ainakaan ole niitä onnistunut noudattamaan. Ilman periaatteita en silti ole minäkään työuraani tehnyt.  Seuraavassa tärkeimmät jaksamiseni avaimista.

Vain ihminen, jolla on kanttia, jaksaa opettajana. Mitä enemmän menee pieleen, sitä jykevämmin pää pystyyn! Tämähän ei merkitse sitä, että pitäisi tyytyä matalaan ammatilliseen tasoon.

On selvää, että opettaja, jos kuka, elää oppimisesta.  Ei pidä jämähtää ajattelemaan, että se, miten nyt toimin, on ainoa oikea tapa.  Ei silloinkaan, kun kaikki menee hyvin.  Uuden ryhmän kanssa voivat olla uudenlaiset konstit tarpeen, joten on suostuttava oppimaan aina uutta.

Pitää seurata aikaansa sekä kasvatukseen ja oppimiseen liittyvää tutkimusta.  Ammattiylpeys on jaksamisen osatekijä, ja se pysyy hyvässä tasossa, kun syventää ja laajentaa osaamistaan jatkuvasti. Mikä on tutkimuksen valossa tehokasta, tuloksekasta, toimivaa? Mitä lapselle tapahtuu missäkin iässä, miten hänen ajattelunsa kehittyy?

Kaikkea lukemaansa ei pidä kuitenkaan uskoa suoralta kädeltä.  Tutkimustietoa käytetään joskus huolimattomasti ja jopa tarkoitushakuisesti pyrkimättä välttämättä opetuksen ja oppimisen kehittämiseen.  Tutkimus tuottaa myös aina uutta tietoa, ja osittain se kumoaa vanhaa. Kannattaa ajatella itse. Oma ajattelu on opettajan tärkein suojelukohde.

Silmät on hyvä pitää auki. Havaintojen tekeminen yksittäisen lapsen oppimisen kehittymisestä, ominaispiirteistä, kiinnostuksenkohteista samoin kuin ryhmän toiminnasta eri tilanteissa auttaa valitsemaan toimintatavat ja menetelmät, jotka toimivat juuri tässä ja juuri nyt.  Olosuhteiden ja ryhmän mukaan joustaminen vie paremmin hyvään lopputulokseen, kuin jääräpäinen suunnitelmassa pysyminen. Päätään seinään lyövä opettaja väsyy varmuudella.

Vaihtelu virkistää niin oppilasta kuin opettajaa. Jonakin päivänä voi heittää tutkimustulokset, tehokkuuden ja taivaita hipovat tavoitteet roskikseen, ja vain nauttia porukalla tekemisestä.  Se maksaa kyllä moninkertaisesti itsensä takaisin.

Kannattaa myös jutella asioista oppilaiden kanssa.  Mikä on mielekästä, mikä tuntuu heidän mielestään tehokkaalta, millaiseksi luokkatila olisi hyvä järjestää, ja niin edelleen.  Tämä ei missään nimessä tarkoita, että opettaja lähtisi kalastelemaan oppilaiden tykkäämisiä.

Riittävä määrä tykkääjiä on ihmisen kuin ihmisen, myös opettajan elinehto.  Mutta oppilaiden tykkäämisiä ei pidä kerjätä.  Sille tielle kun lähtee, saa kerjuusauvaa kantaa uransa loppuun asti.

On tykättävä itse itsestään.  Pitää puhutella lempeästi itseään nimenomaan silloin, kun luokasta tulee pelkkää tökkäystä.  Näinhän käy, kun opettaja vastuunsa tuntien sanoo ja tekee jotain, mikä ei luokkaa miellytä, siis aika usein varsinkin uuden ryhmän kanssa.

On myös viisasta hakea kollegiaalista tukea.  Mikäpä hoitaisi open sielua paremmin, kuin taakan jakaminen kaverin kanssa ja kahvitunnin makea nauru koko porukalla!  Kaikille ei kuitenkaan kannata mennä vaivojaan valittelemaan.  Ei kannata hakea lisää huonoa fiilistä puhumalla kollegalle, jolla ”ei tuon ryhmän kanssa ole koskaan ongelmia. Päinvastoin, ne on ihanan lutusta porukkaa”.

On syytä muutenkin visusti karttaa ihmisiä, joilla on kerrottavana vain onnistumisia.  Niitä on tällekin alalle ajautunut.  Henkilökohtaisesti kylläkin arvelen, että he valehtelevat.  Opettajana ei yksinkertaisesti voi onnistua aina ja kaikessa.

Näillä eväillä olen säilyttänyt henkisen jaksamiseni ja vireyteni ihan kohtuullisena pian 40 vuotta.  Sopiva määrä fyysistä rasitusta lisäksi, ja kroppakin on vielä jokseenkin käyttökelpoinen näissä töissä.  Eikä pidä unohtaa suklaata, se pelastaa open pahimmankin päivän.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 57 = 66