Kyllä laukku pitää itse kantaa

Ylen Hämeen alueuutisissa kerrottiin viime sunnuntaina, 11.12.2016 suomalaisesta rehtorista Pasi Rangellista, joka oli ollut vuoden Arabiemiraateissa jakamassa suomalaista kouluosaamista. Hän kertoi hämmästelleensä paikallista kasvatuskulttuuria, joka ei juuri haastanut työhön ja yrittämiseen.  Lasten ei esimerkiksi tarvinnut kantaa koululaukkujaan, vaan palvelijat tekivät sen.  Rangell totesikin, että hänen mielestään suomalaisen peruskoulun paras vientituote on työ.

Kävin tapaamassa vanhempiani jatko-opintojeni päättymisen jälkeen.  Kysyin olisivatko he uskoneet, että pääsen opinnoissani näin pitkälle.  Isä vastasi välittömästi: – En missään tapauksessa.Vastaus ei yllättänyt.   Isäni tapoihin ei kuulunut kiitellä lastensa saavutuksia. Se asia ei muuttunut, vaikka vaihdoin hiihtopipon tohtorinhattuun.

En muistele isäni tokaisua mitenkään katkerana tai edes harmistuneena.  Olin jo tuossa vaiheessa sovussa itseni ja osaamiseni kanssa enkä siinä mielessä ”tarvinnut” vanhemmiltani tietynlaisia vastauksia. Olin myös käynyt läpi lapsuuteni kipupisteet ja todennut, että jäin reilusti saamapuolelle.  Sitä paitsi rohkaisun sanoja eivät muutkaan ikäluokkani lapset juuri kuulleet.  Elin keskellä ajalle tyypillistä ylpistymisen ehkäisyyn tähtäävää kasvatuskulttuuria, ja ikätoverini voisivat kertoa samanlaisia kokemuksia omista vanhemmistaan.

Odotin äidiltä jokseenkin samansuuntaista vastausta, mutta hän sanoikin yllättäen: – No kyllä ajattelin jo kun olit pieni, että jotain tuosta tytöstä tulee, kun on niin ahkera ja kova tekemään työtä.

Suhteessa työhön ja sen merkitykseen olen äitini tytär niin ihmisenä kuin opettajana.  Uskon sitkeään työhön enemmän kuin säkenöivään älyyn tai luontaiseen kyvykkyyteen.  Lapselle on todellakin parempi lahja opettaa hänet kantamaan oma laukkunsa, kuin kantaa se hänen puolestaan.  Olen rehtori Rangellin kanssa samaa mieltä: työ on suomalaisen peruskoulun paras vientituote.  Olen opettajavuosien varrella nähnyt monen lahjakkaan oppilaan hukkaavan lahjansa ja toisaalta monen keskinkertaisesti alakoulussa menestyneen saavuttavan kovia tavoitteita.  Keskeisin tekijä näissä kohtaloissa on ollut suhde yrittämiseen ja työn tekemiseen.

Tämä työn ylistämisen tarina saattaa yksipuolisuudessaan olla totta vain minulle ja tuolle ylen alueuutisten mainitsemalle rehtorille.  Kerron sitä kuitenkin aina innokkaasti oppilailleni.  Arvelen, ettei siitä nyt ainakaan haittaa ole.  Saattaa olla suurikin hyöty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

32 − = 30